Viime vuonna huomasin hyvin sen, kuinka oppilaita jopa rauhoittaa säännöllisesti tapahtuva toiminta luokassa. Kyseessä voi olla rutiiniksi muodostunut aamujumppa, tietty toimintakaava läksyjen tarkastamisessa tmv. Kaikki nämä luovat turvallisuudentunnetta lapselle. Muutos ja liika spontanius sen sijaan on lapselle epämiellyttävää - vaikkakin joskus varmasti myös ihan mieluisaa saada vaihtelua arkeen.
Esimerkki. Edellisen ryhmäni kanssa teimme suurimman osan vuotta käsialaharjoituksia äidinkielen tunneilla milloin sattuu. Sitten keväällä keksin järkevää käyttöä päivän lopussa olleille kahdelle äidinkielen tunneille. Torstain ja perjantain äidinkielen tunnit olivat sen jälkeen puhtaasti käsialatunteja. Etenimme aina yhden aukeaman kerrallaan ja kotitehtäväksi tuli seuraava 1 sivu + ne, mitä ei saanut tunnilla tehtyä. Toki tässä eriyteettiin kotitehtävien määrässä hitaimmilla lapsilla. Jos aukeaman sai tehtyä, sai mennä koko loppuajaksi tietokoneelle jatkamaan animaatioprojektia. Tunneista tuli sekä minulle että oppilaille mieluisimpia koko viikossa. Oppilaat tiesivät tasan tarkkaan, miten tunti etenee ja mitä heiltä odotetaan. Tuntien alkaessa suurin osa oli jo kaivanut kirjansa esiin ja aloittanut kappaleen tekemistä. Voisin kertoa tästä niin paljon, mutta se ei ollut postaukseni varsinainen pointti.
Pointti oli se, että kuinka saisin samanlaista tunnelmaa tämän vuoden lukujärjestykseen? Mitkä olisivat kivoja 'teematunteja', joita juuri tämä ryhmä tarvitsisi? Vaihtoehtoja olisi monta: draamatunti, tunnetaitotunti, tietotekniikkatunti, pelillinen matematiikka, ulkoilutunti, ryhmäyttämistunti... katsotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti